🔍
    sense 2v
    sense 1v
    Italian kielessä on neljä pääasiallista verbin modusta: indikatiivi, konjunktiivi, konditionaali ja imperatiivi.
    Jokaisella niistä ilmaistaan erilaisia aikomuksia, toimia ja tiloja. Indikatiivi auttaa puhumaan tosiasioista, konjunktiivi — epäilyistä ja toiveista, konditionaali — hypoteettisista tilanteista, ja imperatiivi — käskyistä ja pyynnöistä.
    Kyky taivuttaa verbit oikein jokaisessa näistä moduksista mahdollistaa monenlaisten ajatusten ja tunteiden helpon ilmaisemisen arkikeskusteluissa.
    Non urlare, per favore, c’è gente che dorme.
    urlare : huutaa (antaa ääni)
    ur||re : (accento grave)

    indicativo urlare. Indikatiivimuoto verbistä urlare


    Tempo semplice

    urlare presente

    io urlo
    🔊
    tu urli
    🔊
    lui/lei/Lei urla
    🔊
    noi urliamo
    🔊
    voi urlate
    🔊
    loro urlano
    🔊
    Tempo semplice

    urlare imperfetto

    io urlavo
    🔊
    tu urlavi
    🔊
    lui/lei/Lei urlava
    🔊
    noi urlavamo
    🔊
    voi urlavate
    🔊
    loro urlavano
    🔊

    Tempo semplice

    urlare futuro semplice

    io urlerò
    🔊
    tu urlerai
    🔊
    lui/lei/Lei urlerà
    🔊
    noi urleremo
    🔊
    voi urlerete
    🔊
    loro urleranno
    🔊
    Tempo semplice

    urlare passato remoto

    io urlai
    🔊
    tu urlasti
    🔊
    lui/lei/Lei urlò
    🔊
    noi urlammo
    🔊
    voi urlaste
    🔊
    loro urlarono
    🔊

    Tempo composto

    urlare futuro anteriore

    io avrò urlato
    🔊
    tu avrai urlato
    🔊
    lui/lei/Lei avrà urlato
    🔊
    noi avremo urlato
    🔊
    voi avrete urlato
    🔊
    loro avranno urlato
    🔊
    Tempo composto

    urlare passato prossimo

    io ho urlato
    🔊
    tu hai urlato
    🔊
    lui/lei/Lei ha urlato
    🔊
    noi abbiamo urlato
    🔊
    voi avete urlato
    🔊
    loro hanno urlato
    🔊

    Tempo composto

    urlare trapassato prossimo

    io avevo urlato
    🔊
    tu avevi urlato
    🔊
    lui/lei/Lei aveva urlato
    🔊
    noi avevamo urlato
    🔊
    voi avevate urlato
    🔊
    loro avevano urlato
    🔊
    Tempo composto

    urlare trapassato remoto

    io ebbi urlato
    🔊
    tu avesti urlato
    🔊
    lui/lei/Lei ebbe urlato
    🔊
    noi avemmo urlato
    🔊
    voi aveste urlato
    🔊
    loro ebbero urlato
    🔊

    Yleistä tietoa italialaisten verbien indikatiivimuodosta (Indicativo)

    Indikatiivi (Indicativo) on yksi italian kielen päämoduksista, jota käytetään ilmaisemaan toimia, tiloja tai tapahtumia, joita pidetään todellisina tai varmoina.
    Sitä käytetään faktojen, päivittäisten rutiinien ja objektiivisten tilanteiden kuvaamiseen.
    Esimerkiksi lauseet kuten "Io vado al mercato" tai "Loro studiano per l'esame", havainnollistavat indikatiivin käyttöä konkreettisen tiedon ilmaisemiseen.
    Tätä modusta voidaan taivuttaa eri aikamuodoissa, kuten preesensissä, imperfektissä ja futuurissa, mikä mahdollistaa toiminnan ajankohdan tarkan ilmaisemisen. Indikatiivin ymmärtäminen on tärkeää tehokkaassa kommunikoinnissa ja italian kielen vivahteiden ymmärtämisessä.

    congiuntivo urlare. Potentiaalimuoto verbistä urlare


    Tempo semplice

    urlare congiuntivo presente

    io urli
    🔊
    tu urli
    🔊
    lui/lei/Lei urli
    🔊
    noi urliamo
    🔊
    voi urliate
    🔊
    loro urlino
    🔊
    Tempo semplice

    urlare congiuntivo imperfetto

    io urlassi
    🔊
    tu urlassi
    🔊
    lui/lei/Lei urlasse
    🔊
    noi urlassimo
    🔊
    voi urlaste
    🔊
    loro urlassero
    🔊

    Tempo composto

    urlare congiuntivo passato

    io abbia urlato
    🔊
    tu abbia urlato
    🔊
    lui/lei/Lei abbia urlato
    🔊
    noi abbiamo urlato
    🔊
    voi abbiate urlato
    🔊
    loro abbiano urlato
    🔊
    Tempo composto

    urlare congiuntivo trapassato

    io avessi urlato
    🔊
    tu avessi urlato
    🔊
    lui/lei/Lei avesse urlato
    🔊
    noi avessimo urlato
    🔊
    voi aveste urlato
    🔊
    loro avessero urlato
    🔊

    Yleistä tietoa italialaisten verbien subjunktiivimuodosta (Congiuntivo)

    Konjunktiivi (Congiuntivo) on yksi italian kielen päämoduksista, jota käytetään epävarmuuden, toiveiden, tunteiden ja hypoteettisten tilanteiden ilmaisemiseen.
    Sitä käytetään, kun puhutaan toimista, jotka eivät ole varmoja tai todellisia, kuten epäilyksissä tai mahdollisuuksissa.
    Esimerkiksi lauseet kuten "Spero che tu venga" tai "Se avessi tempo, partirei", havainnollistavat konjunktiivin käyttöä sieluntilojen tai olosuhteista riippuvien tapahtumien ilmaisemiseen.
    Tätä modusta voidaan käyttää eri aikamuodoissa, kuten preesensissä ja imperfektissä, ja se on tärkeä sävyjen ilmaisemisessa ja monimutkaisten ajatusten esittämisessä italian kielessä.

    condizionale urlare. Konditionaalimuoto verbistä urlare


    Tempo semplice

    urlare condizionale presente

    io urlerei
    🔊
    tu urleresti
    🔊
    lui/lei/Lei urlerebbe
    🔊
    noi urleremmo
    🔊
    voi urlereste
    🔊
    loro urlerebbero
    🔊
    Tempo composto

    urlare condizionale passato

    io avrei urlato
    🔊
    tu avresti urlato
    🔊
    lui/lei/Lei avrebbe urlato
    🔊
    noi avremmo urlato
    🔊
    voi avreste urlato
    🔊
    loro avrebbero urlato
    🔊

    Yleistä tietoa italialaisten verbien konditionaalimuodosta (Condizionale)

    Konditionaali (Condizionale) on yksi italian kielen päämoduksista, jota käytetään ilmaisemaan toimia tai tiloja, jotka riippuvat tietyistä olosuhteista.
    Sitä käytetään usein toiveiden, pyyntöjen tai hypoteettisten tilanteiden muotoiluun, jotka eivät ole varmoja.
    Esimerkiksi lauseet kuten "Vorrei un caffè" tai "Se avessi più tempo, viaggerei di più", havainnollistavat, miten konditionaalia käytetään tilanteiden ilmaisemiseen, jotka riippuvat tietyistä olosuhteista.
    Tätä modusta voidaan käyttää eri aikamuodoissa, kuten preesensissä ja imperfektissä, ja se on tärkeä selkeässä kommunikoinnissa ja monimutkaisten ajatusten ilmaisemisessa italian kielessä.

    imperativo urlare. Imperatiivimuoto verbistä urlare


    urlare imperativo

    tu urla
    🔊
    noi urliamo
    🔊
    voi urlate
    🔊

    urlare congiuntivo esortativo

    Lei urli
    🔊
    Che lui/lei urli
    🔊
    Che loro urlino
    🔊

    Yleistä tietoa italialaisten verbien käskymuodosta (Imperativo)

    Imperatiivi (Imperativo) on tärkeä moduksi italian kielessä, jota käytetään käskyjen, ohjeiden tai neuvojen antamiseen. Se muodostetaan yksikön toisen persoonan, monikon toisen persoonan ja monikon ensimmäisen persoonan mukaan.
    Esimerkiksi lauseet kuten "Fai attenzione!" tai "Parlate lentamente!" näyttävät, kuinka imperatiivia voidaan käyttää suorassa ja selkeässä kommunikoinnissa. Myös lause "Andiamo!" kutsuna tehdä jotain yhdessä on esimerkki imperatiivin käytöstä.
    On kuitenkin tärkeää huomata, että imperatiivilla ei ole muotoja kolmannessa persoonassa yksikössä ja monikossa. Näissä tapauksissa käytetään konjunktiivia (Congiuntivo), joka ilmenee toiveiden tai suositusten ilmaisemiseksi pehmeämmällä tavalla. Tämä ominaisuus tekee italian kielestä ainutlaatuisen, koska konjunktiivi lisää keskusteluihin kohteliaisuuden ja hienostuneisuuden sävyn.
    Imperatiivin ymmärtäminen ja sen oikea käyttö on avain tehokkaaseen kommunikointiin ja ystävällisen sävyn ylläpitämiseen arkipäivän vuorovaikutuksissa.

    Tässä syy siihen, miksi on niin tärkeää käyttää ilmaista taivutusharjoittelijamme italian kielen opiskelussa!

    Verbin taivutus on yksi italian kielen vaikeimmista osista, ja sen hallitsemiseksi tarvitaan jatkuvaa harjoittelua.
    Ilmaisen interaktiivisen työkalumme avulla voit harjoitella jännittävässä ja henkilökohtaisessa muodossa, työskennellen yleisimpien verbien kanssa sekä vaikeampien verbien kanssa. Harjoittelijaamme käytettäessä voit parantaa tarkkuuttasi ja nopeuttasi, tehden puheestasi itsevarmempaa.
    Riippumatta tasostasi, taivutusharjoittelijamme auttaa sinua edistymään italian kielen opiskelussa!